▲ +1.14 % (Verrattuna edelliseen kaupankäyntipäivään)
Eurooppalainen viitearvo. Tiedot heijastavat nykyistä markkina-arvoa.
Brent-raakaöljyn hinta 20.03.2026 on 103.87 USD tynnyriltä. Edelliseen kaupankäyntipäivään verrattuna hinta on noussut 1,14 %.
Kun uutisissa puhutaan "öljyn hinnasta", tarkoitetaan useimmiten (erityisesti Euroopassa) Brent-raakaöljyä. Kyseessä ei ole öljy yhdestä tietystä lähteestä, vaan viitearvoseos (benchmark) kevyistä ja makeista raakaöljyistä. Termi "kevyt" tarkoittaa, että se on matalatiheyksistä ja helposti jalostettavissa bensiiniksi ja dieseliksi. "Makea" viittaa sen alhaiseen rikkipitoisuuteen (alle 0,37 %), mikä tekee siitä ympäristöystävällisemmän ja halvemman käsitellä.
Brent-raakaöljy toimii hintastandardina noin kahdelle kolmasosalle kaikesta maailmanlaajuisesti myydystä öljystä. Jos siis Brent kallistuu, muu maailma seuraa perässä.
Alun perin Brent-öljyä tuotettiin ainoastaan Pohjanmeren brittiläisellä sektorilla sijaitsevalla Brent-öljykentällä, joka löydettiin vuonna 1971. Nimi "Brent" on peräisin sepelhanhesta (englanniksi Brent Goose), sillä Shell nimesi tuolloin öljykenttänsä vesilintujen mukaan.
Nykyään alkuperäinen kenttä on lähes ehtynyt, ja siksi Brent-nimikkeen alla käydään kauppaa seoksella nimeltä BFOE. Se tulee neljästä Pohjanmeren päätuotantojärjestelmästä: Brent, Forties, Oseberg ja Ekofisk (kaksi ensimmäistä ovat brittiläisiä, kaksi jälkimmäistä norjalaisia). Tuotanto tapahtuu valtavilla offshore-öljynporaustorneilla, joista raaka-aine kuljetetaan merenalaisia putkia pitkin mannerterminaaleihin tai pumpataan suoraan jättimäisiin tankkereihin merellä.
Öljyn hinta on yksi maailmantalouden epävakaimmista indikaattoreista. Sen arvoon vaikuttavat monet fundamentaaliset ja psykologiset tekijät:
Öljyn hinnan ennustamisesta on tullut yksi taloustieteilijöiden ja hyödykemarkkinoiden analyytikkojen monimutkaisimmista tehtävistä. Energiamarkkinat ovat historiallisesti olleet erittäin herkkiä geopoliittisille shokeille, mutta nykyinen maailmantilanne tuo pörsseihin ennennäkemätöntä epävarmuutta. Perinteiset analyysimallit, jotka perustuvat tuotanto- ja kysyntätietoihin, ovat äärirajoillaan. Mukaan tulee radikaaleja ja vaikeasti ennustettavia poliittisia tai sotilaallisia tekijöitä, jotka voivat liikuttaa mustan kullan hintaa rajusti muutamassa tunnissa.
Suurin este luotettaville ennusteille on erityisesti Lähi-idän kireä tilanne. Mahdollinen uhka tuotantoinfrastruktuurille tai tärkeiden kuljetusreittien estäminen johtaisi väistämättä jyrkkään hinnannousuun. Tätä monimutkaista yhtälöä vaikeuttavat entisestään suurvaltojen vaikeasti ennakoitavat siirrot, jotka pitävät sijoittajat jatkuvassa jännityksessä.
Se, mitä näemme kaavioissa jyrkkinä hyppyinä, ei ole normaali suhdannekierto, vaan oppikirjaesimerkki geopoliittisesta shokista. Lähi-idän jännitteet, paikalliset sodat tai iskujen uhat ovat öljymarkkinoiden painajainen.
Keskeinen tekijä on Hormuzinsalmi. Se on maailman kriittisin meriliikenteen solmukohta. Noin 20–30 % maailman päivittäisestä öljynkulutuksesta kulkee tämän pullonkaulan läpi. Mikä tahansa uhka salmen miinoittamisesta, drooni-iskut tankkereihin tai suora sotilaallinen saarto aiheuttaa täydellisen paniikin markkinoilla. Jalostamot pelkäävät jäävänsä ilman öljyä ja ovat siksi valmiita maksamaan valtavia lisiä välittömistä toimituksista turvallisemmilta alueilta.
Kaavioissa näet usein WTI:n (West Texas Intermediate) arvon Brentin rinnalla. Mitä eroa niillä on? Brent on Euroopan standardi, jota tuotetaan merellä, kun taas WTI on Amerikan standardi. Sitä tuotetaan pääasiassa maalla Texasissa, Louisianassa ja Pohjois-Dakotassa. WTI on jopa kevyempää ja makeampaa kuin Brent. Sen hinta on yleensä muutaman dollarin alhaisempi kuin Brentin, koska WTI on sidottu maatoimituksiin ja siihen vaikuttavat Yhdysvaltain paikallinen kysyntä.